Lemmikki

Perheeseemme on saapunut valloittava, puhelias kehruukone = kissa. 

Työpäivän jälkeen ei paljon tarvitse miettiä mitä tehdä, kun kotona odottaa energinen pakkaus valmiina vaikka mihin. Leluhiiri vain esiin ja heitto niin kissa liukuu lattiaa pitkin lelun perässä.

Varpaiden vaaniminen tuntuu olevan hänestä hauskempaa, kuin meistä. Pieni huomautus riittää ja kissa löytää uuden kohteen kuten television takana olevat johdot. Ehkä ne varpaat pientä raapimista ja pureskelua kestää sittenkin.

Tietokoneen näppäimistön äänet ovat myöskin hyvin kiehtovia, kuten myös näytöllä liikkuva "hiiri" jota vasten on mukava hyppiä.

Nukahtamiseen valitaan ainakin vielä emännän tai isännän kylki/syli, missä kummallisimmissa asennoissa vain on mahdollista nukkua.
Tänään hän naukui niin kauan että laitoin koneen pois sylistäni ja sitten tuijotti minua suoraan silmiin kainosti. Ojensin käteni ja silitin hellästi päätä, kehrääminen alkoi ja silmät menivät kiinni. Pehmensin kosketusta joka kerta enemmän ja lopulta lopetin, kissa nukkui. Mietin, että mitä minä nyt teen, käsi jumissa kissan alla!?
Otin tirsat. :)

Shhh...