Sukkia ja sadetta

Sillä välin kun Minttu tuijottaa ikkunasta syksyn vaihtumista talveksi, minä olen aloittanut taas pitkästä aikaa neulomaan villasukkia. Keväällä aloitin Novitan puolukka -langasta paria tekemään, valmiiksi eivät ehtineet joten tein ne ensimmäiseksi loppuun.

Välissä ehdin leipomaankin, no olen enemmänkin leiponut, mutta nämä ovat sen bloggaamisen ansainneet.

Kinkkupasteijat

(12kpl)

• 500 g voitaikinaa
• 200 g kinkkukuutioita
• 200 g valkosipuli- tuorejuustoa
• 1 kananmuna
• 50 g parmesan-juustoa
• ruohosipulia

Ainekset sekoitetaan yhteen. Sulatetaan kokonainen taikinalevy (tai 5 levykaistaletta). Iso kaulitaan kokonaisena levyksi ja jaetaan kahteen yhtä suureen osaan (jaoin levykaistaleet puoliksi ja kaulitsin neliöitä vähän suuremmiksi). Puuveitsellä tai rullalla painetaan viiltoja keskelle levyjä tai neliöitä.

Täytteen voi laittaa pursotinpussiin tai levitellä lusikalla viiltojen päälle. Voitele toinen levyn (pysty)sivu (viiltojen ollessa vaakasuunnassa) kananmunalla ja käännä voitelematon puoli täytteen päälle ja sitten voideltu sivu sen päälle. Leikkaa rulla paloiksi ja käännä pellille saumapuoli alaspäin. Voitele munalla ja ripottele päälle vielä juustoraastetta.

Ohje pasteijoihin löytyy myös Ullan Elämä makeaksi -blogista. Itse sen verran tein muutoksia, että käytin ruohosipulituorejuustoa ja 150g kinkkukuutioita (vähennä suhteessa myös muita aineksia) ohjeesta tuli 10 pasteijaa, kun Ullan uunista tuli ulos 12kpl (kuvasta zoomattua) =) Tämä muunnos siksi, että pakastimessa oli voitaikinaa juuri se 5 levyä.

Sitten kävikin niin, että posti lykkäsi laatikkoon Novitan uusimman! Pitsisukat nähdessäni hain oitis, todellakin heti välittömästi ryntäsin lankakätköni luokse ja nappasin päällimmäisenä olleen tumman petroolin lankakerän 7 veikkaa mukaani ja istahdin sohvan nurkkaan puikoilla näpertämään. Kaunista pintaa alkoi heti syntyä kun kuvioneule alkaa heti nilkasta ja pitää neulomisen mielekkäänä jatkuessaan lähes kärkeen asti.

Ensimmäinen sukka olikin heti iltaan mennessä valmis ja ei kuin uutta silmukkaa langalle :)

Mitäs kummaa täällä lattialla oikein on kun emäntä niin kovasti stä kuvailee, hmmm?

Muokattu 26.10.2012 Kinkkupasteijoiden ohjeen lisäys. 

"Metsään on tullut jo syys"

Harmittaa oikein, kun en ajoissa lähtenyt metsästämään vaahteranlehtiä. Viikonloppuna kävin tiiramassa "uhriani" ja lehdet olivat jo maassa ihan ruskistuneet. Tosin ei tuo näyttänyt haittaavan Koti ja Keittiö -lehden 10/2010 nro:n niini-vaahteranlehti -kranssissa, lopputulos oli silti kaunis.

Istutin kesäkukkien tilalle jotain mikä paremmin kestää näitä viileitä syystuulia. Tuivio, muratti, calluna ja syklaami ovat aika hyviä vaihtoehtoja. Syklaami ei kestä pakkasta joten kasvit kannattaa peittää yöksi esim. harsolla tai vanhalla viltillä. Talveksi vaihdan sen tilalle jonkun muun kasvin, muratin voi jättää sillä sen lehdet vain kuivuvat.

Kaunis aniliininpunainen Syklaami.



 Erilaisia lehtimuotoja.

Oravakin oli liikenteessä.

Kissa vieköön!

Kauneusunet

(kun joku Yodaksi kutsui)

Suihkussa on märkää!! Silti on nenä aina kiinni pesuhuoneen lasiovessa ja tassu kaivaa oven alta.

"Mä haluun mukaan, meow!"

Altaalla on mukavaa katsella veden lorinaa, tosin hieman kallista tuo veden lorottaminen.

"Mmm..maukas hiiri. Njam!"

"Mitä? Onko tässä muka jotain kummallista?!"

Lemmikki

Perheeseemme on saapunut valloittava, puhelias kehruukone = kissa. 

Työpäivän jälkeen ei paljon tarvitse miettiä mitä tehdä, kun kotona odottaa energinen pakkaus valmiina vaikka mihin. Leluhiiri vain esiin ja heitto niin kissa liukuu lattiaa pitkin lelun perässä.

Varpaiden vaaniminen tuntuu olevan hänestä hauskempaa, kuin meistä. Pieni huomautus riittää ja kissa löytää uuden kohteen kuten television takana olevat johdot. Ehkä ne varpaat pientä raapimista ja pureskelua kestää sittenkin.

Tietokoneen näppäimistön äänet ovat myöskin hyvin kiehtovia, kuten myös näytöllä liikkuva "hiiri" jota vasten on mukava hyppiä.

Nukahtamiseen valitaan ainakin vielä emännän tai isännän kylki/syli, missä kummallisimmissa asennoissa vain on mahdollista nukkua.
Tänään hän naukui niin kauan että laitoin koneen pois sylistäni ja sitten tuijotti minua suoraan silmiin kainosti. Ojensin käteni ja silitin hellästi päätä, kehrääminen alkoi ja silmät menivät kiinni. Pehmensin kosketusta joka kerta enemmän ja lopulta lopetin, kissa nukkui. Mietin, että mitä minä nyt teen, käsi jumissa kissan alla!?
Otin tirsat. :)

Shhh...

Kesäkurpitsa, ei ole pitzaa!

Sitä saa taas :P Nam nam!
Omista ei vielä satoa ole tullut, mutta työkaveri ystävällisesti jakoi omistaan 4 suurta kurpitsaa. Tähän ei sitten koskaan kyllästy, on vaan niin hyvää ja voi käyttää missä vaan.
Voi paistaa erikseen, tai käyttää vihanneksena eri ruuissa. Parasta kuitenkin ehkä on täytetty kesäkurpitsa; jauhelihan, tomaatin ja juustoraasteen kera.

Tänään en vain tuota jaksanut pelata ja tein kasvispastaa itselle, miekkonen on jossain haihattelemassa ;) Tässä ohje, Bon Appetit!

Kesäkurpitsa-tomaattipasta
(1 iso annos)

puolikas kesäkurpitsa (riippuu koosta) paloina
pala purjoa/sipulia suikaleina
1 tomaatti lohkoina
4 aurinkokuivattua tomaattia suikaleina
suolaa (ei maistu ilman)
mustapippuria (lempi mauste)
ripaus sokeria (tomaatille)
n. 70g ruohosipulituorejuustoa
vähän vettä
sitruuna rypsiöljyä paistamiseen
keitettyä pastaa

Paista kesäkurpitsat sitruunaöljyssä pehmeähköiksi, lisää purjon suikaleet.
Lisää aurinkok.tomaatit ja vasta ihan lopuksi tuore tomaatti jottei mene ihan mössöksi. Mausta. Lisää vettä ja sulata joukkoon tuorejuusto.
Yhdistä valutettu pasta kastikkeen kanssa ja nauti!

p.s laitoin sitten kaksi huonoa kuvaa :D