14. helmikuuta 2010

 

Minulla oli eilen leivontapäivä. Aina olen laskiaiseksi tehnyt pullia, kermatäytteellä ja mansikkahillolla: tuo ihana makumuisto joka on jäänyt lapsuudesta. Niistä lumisista, auringon paistetta ja mäen laskua täynnä olevista päivistä.

Itselläni on ruokaperinteet juurtuneet kunnolla luihin ja ytimiin. Toisinaan miettii, että viitsiikö sitä pashaa nyt taas tehdä, mutta kun pääsiäinen kolkuttelee jo ovella huomaan hankkineeni kaappiin rahkaa ja sukaatteja. Maut on niin sisäistänyt, että niitä on saatava aina sopivin väliajoin. :)

Näissä pullissa onkin nyt jotain uutta minulle, perus mansikkahillo/kermatäyte (mantelijauheineen) sai nyt väistyä kun muovailin marsipaanista sydämet ja vaahdotin mansikkakermavaahtoa. 

Ensi haukkaus on aika mukava, kun suurin osa kermasta pursuaa pullan ulkopuolelle. Veikkaanpa sen olevan osa taikaa. Sitä, että asialle oikeastaan voisi tehdä jotain: laittaa vähemmän kermaa tai kovertaa pullan sisustasta osan pois, mutta mitä hauskaa siinä sitten enää olisi? Mukavampi katsella ystävän taistelua kerman kanssa. =)



Hyvää Ystävänpäivää Sinulle!    

3 kommenttia:

  1. Leppoisaa Ystävänpäivää :)

    VastaaPoista
  2. Hehheh, noinhan se noiden pullien kanssa juur menee :)
    Oikein mukava ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  3. Hyvältä nuo pullat maistuivat, vieläkin makoisa maku suussa :)

    VastaaPoista

Jätäthän viestin vierailustasi. Kiitos :)